”Takinkääntäjä”- Lappi check, seuraavaksi mattinykäset


Latauksista

First things first. Kotilatausasiat kehittyvät. Huomenna maanantaina saapuu Raksystems’in inssi tsekkaamaan taloyhtiön sähköt. Tuon jälkeen nähdään mitä latausta päästään omalla kohdalla tekemään kotona. Usko on luja, että Walle saadaan seinään. Tässä ajan kuluessa tosin tottunut myös ajatukseen hitaammastakin latauksesta. Yön aikana ehtii ladata päivällä ajetun, ja enemmänkin, näin uskon mitä nyt kuukaudessa lataamisesta oppinut. Mutta ainahan sitä parasta mahdollista haetaan.

Toistaiseksi siis ladattu kaupallisissa, ja parissa maksuttomassa, jos mahtunut. En ole hintoja liiemmin jaksanut vertailla, mennyt aikalailla fiilispohjalta. Syystä tai toisesta K-Lataus konseptina maistunut parhaiten ja sitä useimmiten käyttänyt. Yksi kysymys kuitenkin heräsi taannoisella Rovaniemen reissulla mistä alla pian enemmänkin. Mutta: mennen tullen tuli testattua Oulussa Kaakkurin Mäkin Hypercharger.  Lokaatio sattui olemaan hyvä ja sai hyvän tekosyyn syödä roskaruokaa, mikäs siinä.

Se kuitenkin jäi mietityttämään, että antoi luvatun 225 sijaan vain 60-70 molemmilla kerroilla. Kun veloitus näytti olevan aikaperusteinen, niin äkkiä tulee mieleen, saiko rahalle luvatun vastineen? En edes jaksanut tutkia oliko myös muu maksuperuste kuin aika? Akkujen luulisi olleen lämpimät, kun startti oli Rovikselta lämmitettynä ja ajoaika tuohon Mäkille useampi tunti. Vai teinkö/tulkitsinko jotain väärin? Virtaa saatiin anyway hyvin ja tauko sopivan mittainen, no problemos.

Lappi

Lapissa käyty. Tästähän on tullut jonkunlainen sähköautoilijan kasteriitti. Tosin kaikki eivät Rovaniemeä vielä Lapiksi laske, ja kelikin oli leuto. Mutta kokemusta saatiin ja paljon opittiin. Olen ajanut paljon Lappiin ja Lapissa. Joskus oli aika kun työajoa plus omia tuli 80 000km vuosi. Ei haitannut, pidän ajamisesta ja erityisesti pitkistä siivuista. Kärsimättömälle luonteelle rentoa lepoa kun saa linnoittautua autoon, kuunnella musiikkia tai äänikirjaa. Ja vain olla. Itseasiassa sähköauton hiljaisuus johti siihen, että vaimon kanssa paluumatkalla ajettiin ilman mitään musiikkia tai ääntä. Vaimo teki töitään, itse ajelin ajatuksissani.

Kun aloin aikoinaan ajaa Lapissa, sain kaksi vinkkiä konkareilta: Ensimmäinen oli se, että pidä tankki aina mahdollisimman täynnä. Tankkaa aina kun voit. Tuohon on syynsä, mitä täydempi tankki niin kosteus ei pääse valtaamaan tilaa. Ongelmien tullessa löpöä hyvä myös olla reilusti. Tuohon liittyi se toinen vinkki. Pidä aina lämmintä vaatetta mukana ja kontissa motti halkoja. Heh. Osin vitsi, osin totta. Firman auton palveluihin liittyvä premium autopalvelu ei Lapissa singahda paikalle ihan heti. Saattaa ottaa 3-4h. Talvella voi tulla orpo olo kairassa nappaskengillä.

Nuo mielessä lähdettiin Vantaan Tammistosta kohti Rovaniemeä. Lämpötila koko reissulle oli luvattu reilusti plussan puolelle. Menomatka mentiin Kuopion ja Kajaanin kautta sukulais- ja työpoliittisista syistä. Usein teemme Lapin reissut Kuopion kautta muutoinkin. Äitimuorilla on mukava pysähtyä yöksi lihapatojen ääreen. Siitä sitten aikaisin aamusta reippaina yleensä kohti Äkäslompoloa tai Leviä.

Tsekkailin latauspaikkoja useamman päivän erinäisillä appeilla. Tein varsin konservatiivisen matkasuunnitelman, eli virtaa latauksille tultaessa oli ihan reilusti. Luokkaa 30%. Latausten määrään tuo ei juuri vaikuttanut. Mennessä testattiin Vierumäen ja Kuopion Superit. Vierumäen sijaan ehkä Mikkeli olisi ollut optimaalisempi, mutta pitihän se Super-neitsyys hoidella pois to do-listalta. Kajaanissa välihörpyt Cittarin laturissa. Siitä sitten mainitulle Kaakkurin Hyperille josta sitten loikottelimme Rovaniemelle. Kahvit nappasin lennosta Tervolan Tervakuksasta, mutta ehdin panna merkille sieltäkin löytyvän Hyperin ja toisen hitaamman laturin. Rovaniemellä oltiin aikataulussa, ajoimme suoraan Vaakunan tuttuakin tutumpaan alakerran parkkihalliin.

Oli iloinen yllätys jo varausta tehdessä kuulla, että on mahdollista varata oma nimikkopaikka latauksella koko viipymän ajalle. Meillä se tarkoitti vajaata kolmea päivää ja kahta yötä. Hinta 12€ paikasta ja 10€ latauksesta per vuorokausi. Varsin hyvä setti siitä kulmasta, että ei tarvinnut kylillä metsästää laturia autolle. Noita paikkoja oli tarjolla neljä kappaletta, muita sähköautoilijoita ei samoina päivinä hotellin parkissa näkynyt. En tiedä muiden hotelliketjujen käytännöistä, mutta tuo miellytti helppoudellaan ja varmuudellaan. Latauksen puolesta olisi voinut paikkaa lainata muillekin ruuhka-aikana – yön yli lataus riitti enemmän kuin hyvin.

Home sweet home

Paluumatka Roi-Vantaa tultiinkin sitten putkena reittiä Oulu-Pyhäjärvi-Äänekoski-Vierumäki. Edelleen konservatiivisesti ja aloittelijan ujoudella eli ladattiin riittävästi. Kotona koneessa virtaa 29%. Eli yhden laturin olisi voinut skipatakin. Toisaalta opittiin se, että latausrytmi Lapin reissulla istuu erinomaisesti ihan meidän normaaliin ajorytmiin millä menty polttomoottorillakin. Jopa paremminkin. Olen aina tykännyt pitää n. 4-5 oikein lyhyttä paussia tuolla pätkällä. Tankkaus, wc, kahvi/ruokaa mukaan ja menoksi. Latausten sopiva pituus toi vähän rauhaa noihin taukoihinkin. Pääsääntöisesti ajan rajoitusten mukaan, tai välillä motareilla allekin. Näin oli jo polttomoottorillakin. Pitkillä matkoilla oppi, että kainalot hiessä ylinopeutta ajaessa aikaa voitti ihan turhan vähän hyötyihin ja riskeihin nähden.

Jos olisi malttanut enemmän tutkia reittiä ennen lähtöä, olisi kiertäminen tuttua reittiä Pyhäjärveltä Iisalmen ja Kuopion kautta ollut oikein potentiaalinen vaihtoehto. Sen verran oli tietyötä ja 6-kympin aluetta tarjolla tuolla suoremmalla ladulla. Vaajakoski-Lahden motari oli erityisen ärsyttävä pimeässä ja sateessa tietöiden keskellä. Teslan sateentunnistin ja pyyhintekniikka ei todellakaan ole sitä parasta ja kätevintä herkkua markkinoilla. Ehkäpä Mr Musk koodailee tuon kuntoon pikaisesti.

Kotiin päästiin turvallisesti matkustusajan ollessa 11h 13min, johonka sisältyi lataamista neljän stopin ja vajaan tunnin verran. Pidän tuota oikein hyvänä. Tuli ilman ylinopeuksia ja vaivatta. Matkan ”kohokohtana” tulikin jo Fb-postauksissa mainittua satumainen lykky lasien kanssa: yksi osuma panoramakattoon ja kaksi tuulilasiin. Molemmat lasit siis vaihtoon. Enpä ole moista ennen kokenut. Ehkä tuossa nyt tasoiteltiin tilastoja vuosien varrelta.

Mattinykäset

Mitäs seuraavaksi? Lokakuun alkupuolella vaimo ilmoitti, että johonkin ulkomaille pitäisi reissuun päästä. Olemme pitkien viikonloppujen ystäviä. Sellaista lähdettiin taas hakemaan Euroopasta noin 2-3h lennon päästä. Kun sillä hetkellä korona alkoi helpottamaan, näkyi se siten, että suoria lentoja oli varsin vähän ja hinnat nousivat hetkessä. Listalla pyöri paljon kaupunkeja missä jo käyty, useastikin. Lopulta saimme ajatuksissa lukittua Varsovan. Hintavahkot lennot matkaan nähden, mutta vastapainona edulliset laatuhotellit ja eläminen perillä.

Jostain syystä homma kuitenkin vaikutti hieman väkinäiseltä. Noissa tilanteissa olen oppinut, että kannattaa nakata koko projekti hetkeksi ajatuksista nurkkaan ja nukkua ainakin yhden yön yli. Oikea ratkaisu kyllä sieltä tulee. Tuo on toiminut aina, ja toimi taas.

Sattui seuraavana päivänä luuria selatessa silmään Riikosen Miran ansiokas postaus ja matkaraportti Mallorcan reissusta Model 3:lla. Tutkailin Miran reissun alkupään reittiä ja huudahdin sohvalta vaimolle: Me tehdään mattinykäset – lähdetään Teslalla Köpikseen hakemaan Ruotsin kansalaisuudet!

Vaimo syttyi aiheesta, ja joulukuussa ajellaan Ruotsin läpi Köpikseen. Samaan syssyyn lukittiin ensi kesälle kolmen viikon turnee Euroopassa.

Matin ja Tepon biisiä mukaillen: ” Minä tunnen kuinka vauhti kiihtyy…”

 

Miksu

sähköautoilija

– Kirjoittaja on yritys-, koti- ja ammattiliikennevakuuttamisen ammattilainen. Vapaa-ajalla innokas lenkkeilijä, golfari, vapaalaskija ja padelin pelaaja. –

p. 044-240 1700

mika.kinnunen@pohjola.fi

https://vakuuttavakinnunen.fi/